​Veikkolan kotieläintila
Pyreneittenmastiffi
Pyreneittenmastiffi on ilmiasultaan hyvin kookas, sympaattinen ja runsasturkkinen koira. Rotu on sopeutunut Suomen ilmasto-olosuhteisiin erittäin hyvin. Turkki on kehittynyt talviolosuhteiden myötä useampi kerroksiseksi ja näin ollen lisännyt sen muhkeutta.
Rodulla on erittäin ”pitkäpinna” sillä se on hyväntahtoinen ja lempeä luonteeltaan. Usein sanotaankin, että pyrenittenmastiffi on pehmein mastiffiroduista. Rodun vartiointiperustuu ennakointiin. Pystiffi kuuntelee ja kaikki poikkeavat äänet pyritään karkottamaan haukkumalla jolloin lauma on turvattu. Tämä ominaisuus tulisi jokaisen pyreneittenmastiffia harkitsevan huomioida.
Suomessa pyreneittenmastiffia ei tällä hetkellä käytetä niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen juuri lainkaan. Ajatus tämän rodun käyttämisestä Suomessakin karjansuojelukoirana on herännyt viimeaikoina.
​
Historia
Kirjoitettua tietoa rodusta löytyy niin kaukaa kuin 1300-luvulta, jolloin Aragonian kuninkaalla oli muutamia mustavalkeita koiria, joita kutsuttiin pyreneittenmastiffeiksi. Espanjassa kehittyi rinnan kaksi rotua, pyreneittenmastiffi je espanjanmastiffi, joiden tehtävinä oli vartioida karjalaumoja sekä ylimystön linnoja. Pyreneittenmastiffi toimi Aragoniaolaisten lammaslaumojen vartijana suojellen lampaita susilta ja karhuilta. Pyreneittenmastiffirodun historiaa voidaan verrata pyreneittenkoiraan jotka alun pitäen oli sama heterogeeninen rotu joka toimi samoilla alueilla samoissa työtehtävissä aina vuoteen 1659, jolloin Espanjalle kuulunut Pyreneittenvuoriston pohjoisosa luovutettiin Ranskalle. Tämän jälkeen ranskalaiset ryhtyivät jalostamaan pyreneittenkoiraa hovikoiraksi ja ylhäisön lemmikiksi. Espanjan puolella pyreneittenmastiffia pidettiin tämänkin jälkeen työkoirana jonka ulkoisia ominaisuuksia ei niinkään jalostettu, vaan työkoiran ominaisuudet ratkaisivat.
Nykyinen käyttötarkoitus
Nykyisin pyreneittenmastiffi on enimmäkseen seurakoira, joka ei välttämättä kuitenkaan sovellu kaikkialle sen haukkuherkkyyden vuoksi, sillä monet rodun edustajat omaavat erinomaisesti rodulle tyypillisen vartiointivietin. Siitä syystä rotu on yhä erinomainen maatilojen ja ihmisten (perheiden) vartija, sillä on myös laumanvartijaroduille tyypillinen luontainen oppimiskyky. Suureksi ja massiiviseksi roduksi pyreneittenmastiffi on erittäin notkea ja ketterä, omaten hyvän hajuaistin, jolloin se on erinomainen kumppani moniin eri harrastuksiin.
Ulkomuoto
Pyreneittenmastiffi on hyvin suurikokoinen voimakas, lihaksikas, vahvaluustoinen ja rungoltaan suorakaiteen muotoinen. Rungon pituus on hieman säkäkorkeutta suurempi. Karvapeite on kohtalaisen pitkää, erityisesti niskassa ja jalkojen takaosissa. Nahka on paksua ja hieman löysää. Kaulassa on kaksi selvää runsaan nahan muodostamaa kaulapussia (papadas). Pää on suuri, voimakas ja kohtalaisen pitkä. Sivulta katsottuna se on syvä. Kallo-osa on hieman kupera. Niskakyhmy on korostunut. Otsapenger on loiva, vain hieman korostunut, kuitenkin selvä. Kirsu on aina musta ja suuri ja leveä. Ylähuuli peittää selvästi alahuulen olematta roikkuva. Alahuuli muodostaa suupielissä selvän poimun. Limakalvot ovat mustat. Pyreneittenmastiffilla on leikkaavapurenta. Hampaat ovat valkoiset ja voimakkaat. Silmät ovat pienet ja mantelinmuotoiset. Väriltään pähkinänruskeat ja mieluiten tummat. Koiran ilme on tarkkaavainen, ylväs. Silmäluomet ovat mustapigmenttiset ja mieluiten tiiviit koiran ollessa tarkkaavainen. On tyypillistä, että rauhallisen koiran alaluomi roikkuu hieman paljastaen osan sidekalvoa. Korvat ovat keskikokoiset, riippuvat, sileät, kolmion muotoiset ja silmälinjan yläpuolelle kiinnittyneet. Koiran ollessa rauhallinen korvat riippuvat poskenmyötäisesti, tarkkaavaisen koiran korvat eivät ole täysin poskenmyötäiset, vaan tyvestään noin kolmanneksen verran koholla.
Hoito ja terveys
Rodun turkki omaa likaa hylkivän ominaisuuden. Tavallisesti riittää muutama harjan veto tekemään turkista valkoisen. Mutta ei aina! Turkki lähtee yleensä silloin, kun se on likaisemmillaan. Siistin turkin seasta alkaa tunkea rastamaisia tuppoja jotka ovat likaisia. Nypi ne pois, siitä se alkaa…Turkin lähdettyä on parhain aika pestä koira kauttaaltaan, koska silloin saa myös pestyä koiran ihon. Turkki kannattaa kammata karvanlähdön aikoihin usein, mutta muulloin riittää harvemmin. Korvan takuset ja kainalot on hyvä tarkistaa viikottain. Sinne ne takut tulee!Pyreneittenmastiffi-rodulla ei ole rodunomaisia perinnöllisiä sairauksia. Rodulla esiintyy samoja sairauksia kuin muillakin roduilla. Allergiat ja ihosairaudet ovat lisääntyneet samoin kuin muillakin roduilla. Siksi jalostuksessa tulisi erityisesti huomioida, ettei molemmilla vanhemmilla ole autoimmuunisairautta. Toisen tulisi olla ehdottomasti terve!!Näin massiivisen ja ison rodun ollessa kyseessä tulisi myös ruokintaan / liikuntaan kiinnittää erityistä huomiota, erityisesti pentuaina, jotta voitaisi välttyä esim. luuston kehitys- ja kasvuhäiriöiltä ja jopa ehkäistä lonkka- ja kyynärnivel-ongelmia .
FCI -ryhmä
Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 2 eli Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat.
​
Sarplaninac
Alkuperämaa: Jugoslavia
YLEISVAIKUTELMA: Roteva, suhteellinen, vankkaluustoinen ja keskikokoa suurempi. Hieman korkeuttaan pitempi. Pitkä, melko karhea karvapeite korostaa tiivistä yleisvaikutelmaa.
LUONNE: Hyväluonteinen, rauhallinen, suojelevainen, lahjomaton ja isännälleen uskollinen.
PÄÄ: Suhteessa runkoon. Pään kokonaispituus n. 25 cm. Kallo on hieman pitempi kuin kuono. Kallo on hieman kupera, kuononselkä suora. Kuonon ja kallon ylälinjat yhdensuuntaiset. Nartulla kuono-osa on hieman pitempi. Kallo kuiva ja leveä ja siinä on selvä uurre. Kulmakaaret vain vähän korostuneet. Ei huomattavaa
niskakyhmyä. Heikko otsapenger. Kuono on hieman kalloa lyhyempi, syvä ja leveä tyvestä, kärkeä kohti hieman kapeneva. Nenänselkä suora ja leveä. Sivulta katsoen alaleuka kaareutuu ensin ja jatkuu suoraan, loittonevasti nenänselkään nähden.
Huulet melko paksut ja tiiviit, hyvin sulkeutuvat, ylähuuli vain hieman alahuulen päällä.
SILMÄT: Mantelinmuotoiset, ei suuret eivätkä syvällä sijaitsevat. Tumman tai vaalean ruskeat. Rauhallinen mutta läpitunkeva katse ei saa koskaan ilmaista pelkoa. Silmän ympärykset ja vilkkuluomet mustat.
KORVAT: Sijoittuneet silmän tason alapuolelle. V-muotoiset, riippuvat, poskenmyötäiset ja lyhyen, tiheän karvan peitossa.
PURENTA: Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta.
KAULA: Keskipituinen, mutta pitkä ja paksu karva, joka muodostaa harjan, saa sen näyttämään todellista lyhyemmältä. Leveä, syvä ja lihaksikas. Liittyy tasaisesti päähän ja lapoihin. Koira kantaa kaulansa hieman selkälinjan yläpuolella. Ei riippuvaa kaulanahkaa. Niska hieman kaareutuva tai suora, kaulan alalinja suora.
ETURAAJAT: Suorat ja suhteessa runkoon. Lavat melko pitkät ja leveät, litteät ja viistot. Olkavarsi viistompi kuin lapa. Kyynärpää ei sisä- eikä ulkokierteinen ja vain vähän rintakehää ulompana. Eturaajat voimakasluustoiset, lihaksikkaat ja hapsuiset. Välikämmen leveä ja voimakas, lievästi joustava.
RUNKO: Ylälinja suora tai hieman lantiota kohti laskeutuva. Vuoristossa kasvatetuilla koirilla saatetaan hyväksyä hieman säkää korkeampi lantio, mutta tämä ei ole toivottavaa. Säkä melko hyvin kehittynyt ja leveä. Kaulan ja sään liittymäkohta vahva ja loiva. Selkä suora ja leveä, ei liian pitkä. Lanneosa lyhyehkö, vahva ja lihaksikas. Lantio keskipituinen, viettävä ja lihaksikas.
Rintakehä syvä ja tilava, kyynärpäihin ulottuva, keskipituinen, hieman kaarevat kylkiluut. Eturinta leveä ja lihaksikas. Vatsaviiva hieman nouseva.
TAKARAAJAT: Takaa katsoen suorat ja hieman kauempana toisistaan kuin eturaajat. Sivulta katsoen takaraajat ovat verrattain hyvin kulmautuneet. Reisi lihaksikas, pyöristynyt, viisto. Polvikulmaus hieman avoimempi kuin lapakulmaus.
Sääri myös viistoasentoinen, vahva, hapsuinen ja lihaksikas. Kinnerkulmaus melko avoin. Välijalka vähemmän joustava kuin välikämmen. Takakannukset on poistettava.
KÄPÄLÄT: Tiiviit, soikeat, hyvin kaarevat varpaat. Kynnet vahvat ja mustat. Päkiät sitkeät mutta joustavat, mustat.
HÄNTÄ: Pitkä, ulottuu ainakin kintereeseen. Lantio hieman viettävä kohti hännän tyveä. Häntä on tyvestä vahva, kärkeä kohti kapeneva, alapuolella hapsutusta. Koira kantaa käntänsä loivalla sapelinmuotoisella kaarella. Innostuneena koira saattaa nostaa häntänsä selkälinjan yläpuolelle.
LIIKKEET: Askel pitkä ja joustava, ravissa korkeat ja pitkät askeleet. Laukassa koira vaikuttaa hieman kömpelöltä mutta loikat ovat pitkät ja maatavoittavat.
NAHKA: Melko paksu, joustava ja kaikkialta tiivis. Ei löysää nahkaa. Kaikki näkyvät limakalvot ovat mustat tai hyvin pigmentoituneet.
KARVAPEITE: Pää, korvat ja raajojen etupuolet lyhyen karvan peittämät. Kaulassa ja raajojen takapuolella sekä hännässä karva on pitkää, melkein sileää ja hieman karheaa. peitinkarvan alla oleva pohjavilla on lyhyttä, tiheää ja hienolaatuista. Päällimmäinen karva 10-12 cm pituista, se ei saa olla 7 cm lyhyempää.
VÄRI: Yksivärinen. Kaikki värit valkeasta melkein mustaan ja tummanruskeaan ovat hyväksyttäviä. toivotuin sävy on tumma raudanharmaa. Täplät ja valkeat merkit eivät ole sallittuja. Rinnassa ja varpaissa voi olla pieniä valkeita merkkejä, mutta ne eivät ole toivottavia. Päälaki, niska ja runko ovat sävyltään tummemmat
vaaleten kellanharmaaseen tai likaisenvalkeaan ääriosia kohti. Sävyn muuttuminen on asteittaista eikä saa millään lailla antaa kirjavaa vaikutelmaa.
KOKO: Uroksen keskikorkeus 62 cm, nartun 58 cm. Alle 56 cm korkeita uroksia ja alle 54 cm korkeita narttuja ei tule hyväksyä. Työkuntoisen uroksen paino on 35-45 kg, nartun 30-40 kg.
VIRHEET: Hylkääviä virheitä: Välihammaspuutokset. Huomattava poikkeama pituuden ja korkeuden suhteissa. Liian pieni koko. Lyhyempi turkki kuin 7 cm. Isot valkeat merkit tai brindle-kuviot, pigmenttipuutokset näkyvillä limakalvoilla ja silmän ympärillä. Töpöhäntäisyys, muut vakavat rakennevirheet.
​
FCI -ryhmä
Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 2 eli Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat.
Tiibetinmastiffi
Alun perin Himalajan alueelta tulevalla tiibetinmastiffilla on takanaan pitkä historia. Se muistuttaa useista tämäntyyppisistä koiraroduista ehkä eniten alkuperäistä kantaa, josta kaikki nykyiset mastiffit on kehitetty.
Historiaa
Mastiffien ryhmän uskotaan syntyneen Aasiassa. Tiibetinmastiffi tuli 1700-luvun lopulla tunnetuksi pääasiassa pelottavana omaisuuden ja karjan vartijana. Rotu nähtiin ensimmäisen kerran Britanniassa vuonna 1828, kun yksi Kuningas Yrjö IV:n (1762-1830) lahjaksi saama tiibetinmastiffi asetettiin näytteille Lontoon eläintarhaan. Mustanpunaruskea on edelleen suosituin värimuoto, mutta tiibetinmastiffien kasvattajat ja omistajat etsivät myös yksilöitä, joilla on rinnassa valkoinen "sydänläiskä", koska sen sanotaan kertovan rohkeudesta.
Tiibetinmastiffi on ikivanha, edelleen varsin alkukantainen rotu, jota pidetään useimpien doggien ja eurooppalaisten mastiffien esi-isänä. Se on vanhoista molossiroduista ainoa hengissä säilynyt. Rodun esi-isän katsotaan olevan ikivanha barophagus, joka kuoli sukupuuttoon tertiäärikaudella. Vaikka tiibetinmastiffi onkin yksi maailman vanhimmista koiraroduista, se on kuitenkin länsimaissa verraten nuori rotu. Ensimmäiset koirat rekisteröitiin Euroopassa vuonna 1928.
Roomalaiset ja kreikkalaiset käyttivät sotaretkillään tiibetinmastiffeja. Nämä koirat osallistuivat taisteluihin ja kamppailivat roomalaisten sirkusareenoilla sekä karhuja ja leijonia että gladiaattoreita vastaan.
Ulkonäkö
Tiibetinmastiffi on voimakas, raskasrakenteinen, vahvaluustoinen ja karaistunut rotu. Uroksen säkäkorkeus tulee olla vähintään 66 cm ja nartun 61 cm. Sen karvapeite on tuuhea ja paksu, hyvin likaa ja kosteutta hylkivä, eikä lumikaan siihen hevin tartu. Hoitona riittää joskus kunnon harjaus, etenkin keväällä karvanlähdön aikaan. Tarpeetonta pesua tulee välttää. Asianmukainen tapakasvatus, koulutus ja käsittelyyn totuttaminen tulee aloittaa aikaisin. Voimakasrakenteinen ja karaistunut tiibetinmastiffi on hyvä ravinnonkäyttäjä ja vaatimaton ruokansa suhteen. Tiibetissä oli laumojen suojana ja kyläläisten apuna kahden tyyppisiä tiibetinmastiffeja: bhotia, ketterä karjapaimen ja tsang kyi, pihavahti. Bhotia ei ollut paimenkoira sanan nykyisessä merkityksessä, vaan se toimi paimenten ja karjan puolustajana lumileopardeja, susia ja muita suurpetoja vastaan. Tsang kyitä on pidetty vuosisatoja luostarien ja kylien vartijana. Kun Tiibetin ylhäisön henkilöt huomioivat toisiaan, oli arvostetuin lahja suuri tsang kyi.
Muinaiset matkalaiset kuvasivat aikoinaan tiibetinmastiffia - tosin ehkä vastoin parempaa tietoa - aasin kokoiseksi, "tiikerin kanssa risteytetyksi", uskaliaaksi ja hurjaksi koiraksi. Se mainittiin lahjomattomaksi ja ehdottomaksi vartijaksi, joka on valmis tappamaan jokaisen tunkeilijan, oli sitten kyseessä eläin tai ihminen.
Luonne
Todellinen tiibetinmastiffi ei ole "helppo koira", vaan maineensa mukaisesti hyvin itsenäinen. Luonteeltaan tiibetinmastiffi on pidättyväinen, rohkea ja säyseä, jopa leikkisä, mutta vartiointitehtävissään lahjomaton, eikä päästä vieraita alueelleen ellei omaa väkeä ole paikalla. Yöllä vartiointivaisto vielä voimistuu. Tiibetinmastiffi on paimen- ja suojeluvaistonsa ansiosta hyvä vahtikoira. Karskiudestaan ja suojeluvaistostaan huolimatta tiibetinmastiffi on hellä omaa perhettään kohtaan. Kotiseudullaan ne tottelevat pienimpiäkin lapsia. Tiibetinmastiffi saattaa vaikuttaa surumieliseltä ja etäiseltä, mutta se on aina oikeudenmukainen, ja sillä tuntuu olevan kyky ymmärtää ihmistä.Tiibetinmastiffi tarvitsee maalaismaisen ympäristön ja oman pihan, josta se valitsee tavallisesti hyvän tarkkailupaikan, ja valvoo, ettei mitään yllättävää pääse tapahtumaan. Tiibetinmastiffi ei pidä kerrostaloasunnoista eikä suljetuista tiloista. Se viihtyy hyvin ulkona talvellakin. Sen on ollut sopeuduttava alkuperämaassaan äärimmäisiin sääolosuhteisiin, joten se sietää yhtä hyvin kylmää ja lunta, kuin kuumuuttakin. Rotu on hitaasti kehittyvä ja monessa suhteessa hyvin alkukantainen. Sillä on paljon sellaisia vaistoja ja käyttäytymistapoja, jotka ovat jo hävinneet pidemmälle jalostetuilta koirilta. Esimerkiksi pentu syö jo kolmen viikon ikäisenä itsenäisesti kiinteää ruokaa, ja myös saman lauman urokset ruokkivat pentuja, jos niillä on siihen mahdollisuus.
Tiibetinmastiffi kuuluu FCI:n roturyhmään 2.
Lyhyesti
-
Jykevä, voimakas rotu
-
Kissamaiset käpälät
-
Tulee kiimaan vain kerran vuodessa
-
Uskollinen ja suojeleva
-
Voi olla raivokas varsinkin haukkuessaan
Tilamme koirat:
Koiran nimeä klikkaamalla tarkempiin tietoihin!
Pyreneittenmastiffi:
Grand Matador Uvito Urbanus
Pyrrelandian Flamante Fabrianna
​
Tiibetinmastiffi:
Dhunga Bhalo Netaa
​
Sarplaninac:
Tito
Anda Od Babam Bitola
